Rotu tuotiin Suomeen 1940-luvun lopulla Englannista, jossa sitä käytettiin paimenkoirana ja ajavana paimenkoirana lampaiden, karjan ja siipikarjan (hanhet, ankat) parissa. Koirien hännät typistettiin ja tarina kertoo alun alkaen syynä olleen se, että näin menetellen verottaja tiesi koiran olevan työkoira ja siitä ei tarvitse maksaa veroa. Nykyään on typistyskielto jo kaikissa Skandinavian maissa, useissa Euroopan maissa sekä rodun alkuperämaassa Englannissa

Rekisteröintimäärät pyörivät vuosittain alle 50:n tienoilla (v.2009 ainoastaan 18 rekisteröityä pentua) ja rotu ei kuulu ns. suosikkirotuihin; pentua voi joutua odottamaan pitkäänkin koska aktiivikasvattajia on vain muutama Suomessa. Runsaan, pörröisen karvapeitteen omaava lampuri on komea ilmestys ja nämä "meikäläiset" koirat upealla runsaskarvaisella hännällään hurmaa kenet tahansa! ;) Hännän huiskutus näyttää kuinka iloinen koira on - ja sopii itse asiassa tälle rodulle aika hyvin. Kaikki hännät, joita olen nähnyt, ovat valkoiset päästään, toisilla pikku tipla ja toisilla enemmän valkoista. Rotua ei mitä ilmeisemmin "vaivaa" ns. koukkuhäntä, koska tämän yli 20 vuotta kestäneen kasvatustyön aikana en ole nähnyt kuin yhden sellaisen ja ulkomailta olen kuullut vain muutamasta yksittäisestä häntämutkasta. Häntien pituuskin on melko vakio, mutta "kieppi" voi olla joskus lähes pystykorvamaisesti rullalla varsinkin koiran ollessa innostunut. Useimmiten seistessä häntä asettuu kauniisti alaviistoon.